Koti- siellä missä sydän on?

Ajattelin kirjoittaa ensiksi sisustamisesta, sillä se on yksi suurimmista intohimoistani ja jota toteutan parhaani mukaan opiskelijabudjetin ehdoilla. Mutta sitten päädyin aiheeseen koti. Koti on laaja käsite niin psyykkisellä tasolla kuin fyysiselläkin. Jokaiselle koti merkitsee montaa eri asiaa ja jokaisella meillä on oma käsityksemme kodista. Toiselle se on punainen mummonmökki humisevan koivikon laidalla ja toisille taas uutuutta ja designia pursuava kolmio kaupungin sykkeessä.

Nyt päätin kirjoittaa omasta psyykkisestä kodistani. Sanotaan että siellä on koti missä sydän on. Olen viimeisen vuoden aikana löytänyt itseni miettimästä muuttoa takaisin sinne missä oikeasti tunnen olevani kotona, eli Itä-Suomeen. Vaikka suurimman osan elämästäni olenkin viettänyt täällä Hämeessä hitaiden ja hitaasti lämpenevien hämäläisten seurassa, on henkinen kotini pienessä ja tunteita kohahduttavassa kaupungissa. Sitä tunnetta kun hyppää junasta pois ”koti-kaupungin” asemalle ei voi sanoin kuvata, ja kun vastassa odottaa; läheiset ystävät enoni vaimo serkkuni kanssa. Murre ja välitöntunnelma valtaavat minut välittömästi ja seuraavat päivät kuluvat kuin siivillä. Suurin syy varmasti on se että suurin osa sukulaisistani asuu tuolla akselilla, ja pienessä kaupungissa et ole vaan ”nobody”, vaan oikeasti joku jolla on paljon sukulaisia ja ystäviä ympärillä.
Tampereen Hämeenkatua kulkiessa harva tuota tunnetta tuntee.

Olen miettinyt palaavani juurilleni Itä-Suomeen, kunhan tradenomin paperit olisivat takataskussa.
Mutta tähän ajatukseen on tullut muutos, ja se muutos on myös ”varastanut” huomiotani ja aikaani viimeisen kuukauden aikana paljon. Mutta kun on kyseessä positiivinen muutos, niin omista asioista tinkiminen ei tunnu pahalta. Ja hetkeen ei ole enää ollut levoton olo, vaan levollinen ja rauhallinen olo on vallannut minut ja tuntuu siltä että nyt olen kotona.