Etäopiskelua

No täytynee pikkuhiljaa aloitella itsekin tätä bloggailua. Asiaa olisi niin paljon, ettei tiedä mistä sitä aloittaisi : )))

Tiistaiaamu alkoi hyvinkin nihkeästi, syynä eilisiltainen pyöriskely lakanoissa kunnes mestarimyyjäkoulutusmateriaali sai tainnutettua minut uneen, tarvinnee siis ottaa jokailtaiseksi traditioksi jos nukkumatin antimet eivät riitä. Onnistuin nukkumaan pommiin, vaikka herätyskello torkuttikin kymmenen minuutin välein (juu tiedän, viisainta olisi nousta heti kun kello soi, mutta se nyt vaan ei toimi tämän rinsessan kohdalla). Totesin että tämä päivä olisi omalta osaltani etäopiskelupäivä, sillä ajatus litimärkänä kouluun raahautuminen ei houkutellut. Syynä myös reilun 90km koulumatka, jonka kuljen kahdella bussilla ja aivan liian monta askelta tasaisesti rummuttavassa vesisateessa ei todellakaan houkutellut. Ja tästä päätöksestä tiedän kärsiväni itse jakson lopulla…

Sänkyyn oli raahautunut puolitoistavuotias koiruus Mio, jonka aamurituaaleihin kuuluu sänkyyn kömpiminen ja painautuminen selkääni vasten ja hienovarainen vihjailu siitä että ”Nyt mami ylös, jotta minäkin pääsen aamulenkille”. Onneksi koirani luonne on mennyt niin yksiin oman luonteeni kanssa, ettei suuria erimielisyyksiä ole vielä ilmennyt. Siis Mio ei ole koskaan kieltäytynyt muutamasta lisäminuutista joka on sängyssä loikoillessa mennyt, meiltä molemmilta löytyy siis aimo annos mukavuudenhalua.

Vajaan tunnin lenkki metsässä teki terää, sillä harvemmin on viime aikoina tullut käytyä, koska pimeys valtaa Lempäälän aivan liian aikaisin ja pienehköä susikammoa potevana ei sinne yksin ei-niin-urhean paimenkoiran kera tule lähdettyä koulun jälkeen. Iltalenkit suoriutuu toistaiseksi pitkälti katuvalojen loisteella kunnes lumi valtaa ja tuo valoa pimeisiin iltoihin.

Nyt on tehty lista sitten etäopiskelupäivän kunniaksi. Tänään siis kouluhommia muutamien kotihommien kera, saa nähdä kumpi lista on valmis ennen illan Metsoloita ;).

Ahkeraa koulupäivää niin etäopiskelijoille kuin koulun penkkien kuluttajillekin!